Takiainen (seittitakiainen, isotakiainen, pikkutakiainen), Arctium

Tiesitkö, että piikikkään ja tarttuvan ulkokuoren alle piiloutuu yksi parhaista villivihanneksistamme?

Käyttö

Takiaisesta kelpaa lautaselle juuret ja nuoret varret. Takiainen on kaksivuotinen kasvi, ja juuret pitää korjata ensimmäisen ja toisen kasvukauden välissä. Juuret voi pestä, pilkkoa ja keittää perunoiden tapaan. Erityistä herkkua on takiaisten toisen vuoden kukkavarren valkoinen sisus, jota voi syödä niin raakana kuin kypsennettynäkin. Sen sesonki tosin on valitettavan lyhyt.

Kokeile vaikka näin:

Takiaisia parsan tapaan

Keitä toisen vuoden huolella kuoritut kukanvarret merisuolalla ja sitruunamehulla maustetussa vedessä kunnes ne ovat kypsiä, keskimäärin n. 5min. Tarjoile varret voisulan kanssa ja nauti!

Kerääminen

Juuret: Kaiva juuret esiin ennen kukintaa, joko syksyllä kasvin ensimmäisen kesän jälkeen tai keväällä ennen kuin kasvi alkaa kasvattamaan kukkavartta. Kun takiainen alkaa kukkimaan, muuttuu juuri puumaiseksi ja maku karvaaksi. Jos kasvi taas siementää, on se jo kuolemaisillaan, ja myöskään niitä juuria ei kannata käyttää.

Kukanvarret: Varsien sadonkorjuu pitää tehdä keväällä ennen kukintaa ja sesonki kestää valitettavasti vain noin viikon. Katko kukkavarret maan tasalla ennen kuin ne ovat kohonneet lehtimassan yläpuolelle, tai ainakin ennen kuin ne ovat muodostaneet näkyviä kukannuppuja. Jos myöhästyt tästä, ovat varret niin kovia ettei ihmisen purukalusto niihin pysty. Jos veitsi ei mene helposti tuoreen varren läpi, se ei tule myöskään menemään läpi siitä monen tunnin keittämisen jälkeen.

Muuta mielenkiintoista

Isotakiaisesta on jalostettu Aasiassa paksujuurinen ravintokasvi, jota käytetään mustajuuren tapaan. Erityisesti japanilaisessa keittiössä isotakiaisen juuri – gobo – on tavallinen aines. Jos innostut takiaisesta, voit hyvin viljellä sitä omassa kasvimaassasi. Siellä juurista tulee suorempia ja niiden sadonkorjuu on helpompaa.

Lisätietoa

http://www.luontoportti.com/suomi/?q=takiainen